Terve! Sitähän mie vaan läksin kertomaan, et meidän Äiti on nyt tajunnu, et mie oon VIISAS! No daa! Kattokaas, kun mie oon alkanu tekemään juttuja, joita se pyytää. Sil on semmonen rapiseva rasia, mis on tajuttoman hyviä naksuja. Sit se pyytää: "Tänne! Istu! tai Maahan" Aika nopeesti mie aattelin alkaa tekeen niitä juttuja, kun Äiti on sit ihan säälittävän tohkeissaan ja ilonen. Joskus se on ihan törö ja huijaa niin, et sil ei ookkaa niitä naksuja. Minuu kyl nyppii semmonen epistelytouhu ja sit en viiti olla sen mieliks heti. Oppis olemaan!
Semmostakin se tekee, et laittaa sen naksun maahan ja kieltää ottamasta. Sit se sanoo, et "Olehyvä!" Mut en mie oikein oo viel tajunnu, et miks se ensin kieltää ja sit sais niiku ottaa, ni varmuuden vuoks en ota... Kun mie oon tosi viisas ollu aina siinä, et jos kielletään koskemasta johonki. Siis sillon, kun ne ei kato. Jos ne menee pois, ni kyl mie sit heti otan. Enhän mie nyt ihan ääliö oo sentään!
tiistaina 17. marraskuuta 2009
keskiviikkona 11. marraskuuta 2009
Ainokaiskoiran elämästä
Moi vaan! Meillä on tullu talvi ja se on aika kivaa. Joskin palelluttavaa, mutta kamalan hepuloittavaa myös.
Ainokaiskoirana olo ei oo oikeestaan yhtään hullumpaa. Mie melkein välillä unohan koko Rutun. Oon pariin otteeseen ettiny sitä tosta metästä, mut ei se ilmeisesti oo siellä.Minusta se on tosi kummaa, että mennään vanhoiks ja huonoiks ja sit lähetään pois. Kyl mie pysysin kotona, jos oisin vanha ja väsyny ja kipee. Pysynhän mie nytkin aika hyvin. Mun mielestä siinä ei oo mitään tolkkua.
Oon saanu olla mukana autossa kaikissa ihmepaikoissa. Käytiin semmosessa paikassa mis oli paljon autoja ja taloja ja muristavia mummoja. Siis mummot ei murissu vaan mie. Minusta ne on epäilyttäviä jotenki. Ne silleen hiippailee pitkin.
Sit mie saan hirmusti leikkiä ja kölliä viekuissa eikä kukaan murise mulle ikinä. Kaikki lelut ja puruluut on mun, yksin mun!! Miettikää! Aika siistii....
keskiviikkona 28. lokakuuta 2009
Yksinäinen pieni pihakoira
Nyt on semmonen huono asia, että meidän Ruttuvaari on lähteny pois. Siis kokonaan johonkin pois vaan. Se oli kyllä niin vaisu ja jotenkin huono, et minua vähän pelotti. Sit se lähti iskän mukana johonkin vaan.
Mun täytyy nyt selviytyä kaikista koirahommeleista ihan yksin. En tiiä, osaanko ees. Onneks mul on äippä. Pitää muutenki pitää näitä vähän tarkemmin silmällä. Ei oo yhtään hyvä , jos joku muukin katoaa.
Mun täytyy nyt selviytyä kaikista koirahommeleista ihan yksin. En tiiä, osaanko ees. Onneks mul on äippä. Pitää muutenki pitää näitä vähän tarkemmin silmällä. Ei oo yhtään hyvä , jos joku muukin katoaa.
keskiviikkona 14. lokakuuta 2009
Hirrrveen kylmää???
Moi! Meijän pihalla on hajonnu lämmitin tai jotain. Ihan kauheen kylmää aina vaan. Mie oon ihan täl ilmeellä, et mitä hemmettiä?
Mul on ollu paljon kaikkee. Sain yhtenä päivänä melkein sydämistymiskohtauksen, kun meidän aidan taakse tuli kahen oudon hajusen miehen kans semmonen koira. Iso ja lurppaskorvanen, jos oli ruskeeta, mustaa ja valkosta. Se koira meni vaan puhisten nenä maassa eikä ollu huomaavinaan vaik mie olin ihan irokeesina koko koira ja tosi vihanen. Kolmena päivänä oon käyny aina välil haukkumas sen aidan. Ihan varoiks.
Äiti on pahoillaan ku se on ottanu tämösiä epätarkkoja kuvia. Mut se on hyvillään kuulemma kun mie oon tullu visaammaks. En esimerkiks ota mitään ruokaa. Toikin pähkinä oli ihan joutava eikä sitä kukaan kaivannu. Mut mie vaan istuin ja vähän vikisin. Mut en ottanu. Eiks oo reipasta. Kyl se sen sit mulle anto kuiteski.
Iskä on kiva, kun se pitää mulle tulia. Sen pitäs uloskin tehä niitä, ni tarkenis oleilla.
Olin mie vähä tuhmakin, söin pari paritonta sukkaa, vanhan pipon ja Nillen uudet talvihanskat. No, en mie tietenkään niitä nyt syöny, niinku ruokaa. Höh! Vähän järsin vaan ja sylin pois. Ei kai kukaan oikeesti syö semmosta!
Mul on ollu paljon kaikkee. Sain yhtenä päivänä melkein sydämistymiskohtauksen, kun meidän aidan taakse tuli kahen oudon hajusen miehen kans semmonen koira. Iso ja lurppaskorvanen, jos oli ruskeeta, mustaa ja valkosta. Se koira meni vaan puhisten nenä maassa eikä ollu huomaavinaan vaik mie olin ihan irokeesina koko koira ja tosi vihanen. Kolmena päivänä oon käyny aina välil haukkumas sen aidan. Ihan varoiks.
Äiti on pahoillaan ku se on ottanu tämösiä epätarkkoja kuvia. Mut se on hyvillään kuulemma kun mie oon tullu visaammaks. En esimerkiks ota mitään ruokaa. Toikin pähkinä oli ihan joutava eikä sitä kukaan kaivannu. Mut mie vaan istuin ja vähän vikisin. Mut en ottanu. Eiks oo reipasta. Kyl se sen sit mulle anto kuiteski.
Iskä on kiva, kun se pitää mulle tulia. Sen pitäs uloskin tehä niitä, ni tarkenis oleilla.
Olin mie vähä tuhmakin, söin pari paritonta sukkaa, vanhan pipon ja Nillen uudet talvihanskat. No, en mie tietenkään niitä nyt syöny, niinku ruokaa. Höh! Vähän järsin vaan ja sylin pois. Ei kai kukaan oikeesti syö semmosta!
maanantaina 28. syyskuuta 2009
Hot Mama!
Meidän Äiti oli mulle ekaa kertaa tooosi myrtsinä. Se kävi ihan kuumana.
No ensiks, mun piti mennä yöllä ulos aika monta kertaa. Mie herätän äitin silleen, et makaan poikittain sen päällä ja inisen sit ihan vähän. Sillee hiljakseen, et vaan se herää. Mitä sitä koko väkeä herättämään.
No, kolmannella kerralla se tajusi, et ei mul mikään hätä oo vaan levoton yö muuten. Kattokaas, kun ulkona on kaikenlaista jännää menneillään sillon, kun me nukutaan. Siinä vaiheessa kun piti haukkua vähän eteisessä joskus neljän aikaan, se tuli alas ja komensi mut omaan petiin hurjan pahalla äänellä.
Koska olin hereillä, enkä päässy kissatappelutuomariksi ulos, mie vähän neuloin. Niitä iskän sukkia, mitä äiti tekee. Aamulla se sano taas aika monta pahaa sanaa. "#¤%##"%!! näistä enää mitään sukkia saa" yms. Ne puikot meni multa vähän huonoks. Ei siinä mitään, mutkun nää oli jo toiset.
Käsityöihmisille tiedoksi: Ebenpuiset sukkapuikot kokoa 3 on paljon sitkeempiä ja kovempia kuin ruusupuiset kokoa 2,5, jotka oli ihanan rapsakat.
En neulo enää, kun siitä pitää näköjään saada kamalat koissarit.
No ensiks, mun piti mennä yöllä ulos aika monta kertaa. Mie herätän äitin silleen, et makaan poikittain sen päällä ja inisen sit ihan vähän. Sillee hiljakseen, et vaan se herää. Mitä sitä koko väkeä herättämään.
No, kolmannella kerralla se tajusi, et ei mul mikään hätä oo vaan levoton yö muuten. Kattokaas, kun ulkona on kaikenlaista jännää menneillään sillon, kun me nukutaan. Siinä vaiheessa kun piti haukkua vähän eteisessä joskus neljän aikaan, se tuli alas ja komensi mut omaan petiin hurjan pahalla äänellä.
Koska olin hereillä, enkä päässy kissatappelutuomariksi ulos, mie vähän neuloin. Niitä iskän sukkia, mitä äiti tekee. Aamulla se sano taas aika monta pahaa sanaa. "#¤%##"%!! näistä enää mitään sukkia saa" yms. Ne puikot meni multa vähän huonoks. Ei siinä mitään, mutkun nää oli jo toiset.
Käsityöihmisille tiedoksi: Ebenpuiset sukkapuikot kokoa 3 on paljon sitkeempiä ja kovempia kuin ruusupuiset kokoa 2,5, jotka oli ihanan rapsakat.
En neulo enää, kun siitä pitää näköjään saada kamalat koissarit.
perjantaina 25. syyskuuta 2009
Ei mitään hajua!
Tämmönen välitiedote vaan, et meidän Äiti on ihan bananas, kun se keksi et mulla on joku tuoksurauhanen mun päässä! Se ei anna mun yhtään olla vaan nuuhkii mun päätä kaiket päivät ja huokailee. Se sanoo, et mie tuoksun kukille ja myskille... Mul ei oo mitään hajua mistä se nyt puhuu! Se vaahtoaa, et se on googlettanu ja et joillain koirilla on semmosia rauhasia, joista tulee hyvää hajua. Haloo! Mitkä koirat muka haisis pahalle yleensäkään? Ihmisten hajujutut on niin rajallisia, ei ne elä ollenkaan tässä maailmassa. No kai se siitä rauhottuu, en mie jaksa tätä nuuhkimista koko ajan!
tiistaina 15. syyskuuta 2009
Hyisaatana = Kiitospaljon ??
En kyllä tarvii mitään koira-ihminen-koira sanakirjaa tajutakseni ihan äänen sävystä, ettei ehkä tarkota ihan samaa.
Kattokaas kun meillä oli eilen hirmusynttärit! T-kissan, ja Ruttu-koiran. Sivupalkissa on niitten syntymispäivät ja ne on kyllä syntyny paljon aiemmin. Mut mie näin kummiskii kovan vaivan niitten juhlien takia.
Menin kierimään semmoseen ihanaan suomutasavikakka-juttuun. Sain tosi hyvin kaikki peitettyä hännän päätä myöden. No, sit mulla meni ihan hirveen kauan aikaa lahjojen ettimiseen ja löysinki ihan huippujutut. Nimittäin, ette usko! Oravan takajalan (se oli vähän kyl matonen) ja oravan hännän!!! Siis ihan oikean, tosi pörrösen ja hienon hännän, oravaa siinä ei kyl ollu enää kiinni. Maailman parasta!
Äimistyttävää on se, et kun mie toin ne kotiin ja patsastelin sitte pihalla, et kattokaas mitä toin, ni sillon Äiti sano sen hyisaatanan ja hyiparimuutakin pahaa sanaa. Laitto kompostiin ne lahjat!! Täh?? Luulen, et se ei yhtään ollu niistä mitenkään, et yök, koska se on tottunu kaikenlaisiin. Se hajukakkisjuttu sitä vissiin riepo, koska se riepo mut lavuaariin ja pesi. Pah!
Oon ollu aika äimänä sen jälkeen. Pakko ollu hepuloida muutamaan kertaan ja jähmettyä sitten aina välillä. Hepuloidessa kääntyy usein korvat, muuten se on mukavaa.
T- on ihan ihme tyyppi vaiks sil oli ne juhlat. Se meni sohvan taakse ja otti mukaan Nipen kalsarit puhtaan pyykin korista (Se on tosi iso EI-asia). Sit se ei antanu niitä mulle vaan piikitteli vaan sieltä sohvan välistä. Enkä mie mahtunu sinne! Aatelkaa nyt tätä mun elämää!
Kattokaas kun meillä oli eilen hirmusynttärit! T-kissan, ja Ruttu-koiran. Sivupalkissa on niitten syntymispäivät ja ne on kyllä syntyny paljon aiemmin. Mut mie näin kummiskii kovan vaivan niitten juhlien takia.
Menin kierimään semmoseen ihanaan suomutasavikakka-juttuun. Sain tosi hyvin kaikki peitettyä hännän päätä myöden. No, sit mulla meni ihan hirveen kauan aikaa lahjojen ettimiseen ja löysinki ihan huippujutut. Nimittäin, ette usko! Oravan takajalan (se oli vähän kyl matonen) ja oravan hännän!!! Siis ihan oikean, tosi pörrösen ja hienon hännän, oravaa siinä ei kyl ollu enää kiinni. Maailman parasta!
Äimistyttävää on se, et kun mie toin ne kotiin ja patsastelin sitte pihalla, et kattokaas mitä toin, ni sillon Äiti sano sen hyisaatanan ja hyiparimuutakin pahaa sanaa. Laitto kompostiin ne lahjat!! Täh?? Luulen, et se ei yhtään ollu niistä mitenkään, et yök, koska se on tottunu kaikenlaisiin. Se hajukakkisjuttu sitä vissiin riepo, koska se riepo mut lavuaariin ja pesi. Pah!
Oon ollu aika äimänä sen jälkeen. Pakko ollu hepuloida muutamaan kertaan ja jähmettyä sitten aina välillä. Hepuloidessa kääntyy usein korvat, muuten se on mukavaa.
T- on ihan ihme tyyppi vaiks sil oli ne juhlat. Se meni sohvan taakse ja otti mukaan Nipen kalsarit puhtaan pyykin korista (Se on tosi iso EI-asia). Sit se ei antanu niitä mulle vaan piikitteli vaan sieltä sohvan välistä. Enkä mie mahtunu sinne! Aatelkaa nyt tätä mun elämää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
